Vedä henkeä

Oppitunnilla:

Oppilas: Miksi joku ei voi saada lapsia?
Minä: Syitä on monia. 25% tapauksista syy löydetään naisesta, 25% miehestä, 25% molemmista ja 25% syytä ei saada selville. Syy voi olla esimerkiksi sairaus joka on vaurioittanut sukupuolielimiä tai vaikka siittiöiden laatu.

Tämän jälkeen vedin henkeä.
Itkettääkö?
Selvisinkö tästä?
Näkeekö ne minusta jotain nyt?

"Yksinkertaisesti: Hedelmöityksessä siittiö- ja munasolu yhtyvät"

Tällä viikolla, ensimmäistä kertaa, on lapsettomuus työntynyt myös mieleen työaikana ja jatkuvalla syötöllä. Olen kyllä aiemminkin miettinyt asiaa töissä, mutta tässä viikossa on ollut jokin ero. Tunne on ollut erilainen niissä hetkissä jossa ajatukset harhailevat.

Työskentelen biologian opettajana ja aiheet käsittelet paljon ihmistä ja lisääntymisbiologiaa. Olen viime syksyn ajan miettinyt jo milloin aiheet alkavat käymään niin rankoiksi, etten vain siihen enää pysty. On yllättävän rankkaa käsitellä hedelmöitystä kun samaan aikaan mietit ettei se omalla kohdalla onnistu. Vielä rankempaa on vastata rauhallisesti pilke silmäkulmassa nuorten välillä hölmöihin ja ajattelemattomiin kysymyksiin hedelmöityksestä. Toisaalta nautin valtavasti opetuksesta ja olen pyrkinyt myös ajattelmaan asiaa niin, että pystyn tuomaan nyt myös sen hedelmöityksen ongelmallisuuden nuorten ymmärrykseen mukaan. Olettaisin kuitenkin että joku heistä kokee itse tai tulee tulevaisuudessa tuntemaan sellaisen henkilön tai pariskunnan joka käy läpi lapsettomuutta.

Välillä koen myös tietämykseni biologiasta lisäävän ahdistusta ja myös ärsyttävän Kalevia. Kun taaskin itseäni ärsyttää Kalevin tietämättömyys minun mielestäni perusbiologialta vaikuttavista asioista.

Ylipäätään tämä viikko on tuntunut äärimmäisen rankalta. Syytän osaltaan uniongelmiani, mitä väsyneempi olen, sitä itkuisempi ja surullisempi olen. Helpotusta ei antanut tieto siitä, että lääkärimme on helmikuun puoleenväliin asti lomalla, joten asiamme odottaa sinne saakka. Ja kuitenkin kyseessä on jo sovitun lähetteen lähettäminen eteenpäin. Nyt jonopaikkamme IVF/ICSI:iin odottaa kaksi-kolme lisäkuukautta.

Lueskelin tänään töiden jälkeen blogeja ja kommentoin tulevista hoidoista jotain Kaleville. Oletin, että hän kuunteli vain toisella korvalla, mutta jossain vaiheessa hän sanoi:

"Miksi elämä ei vaan voinut olla helpompaa. Miksi sie et vaan voinu tulla raskaaksi ja nytten meillä ois jo vuoden ikäinen lapsi."