"Myö ollaan niitä, jotka ensitreffeillä puhui jo lapsista, niitä jotka suunnitteli kaikki perhe-elämän ympärille, niitä jotka jännitti ekoja kertoja kun ehkäisy jätettiin pois, niitä jotka kuulivat, että lapsia ei koskaan tule luomusti. Niitä, joilla on suuri suru."

"Myö ollaan niitä, joiden unelmat muuttivat muotoaan. Jotka ymmärsivätkin, ettei perimä estä rakastamista tai vanhemmuutta."

tiistai 6. joulukuuta 2016

Keltaiset Converset ja testamentti

Kun meille hankittiin ensimmäinen lainarahalla ostettu auto, naureskelin naamakirjassa tuolloin, että nyt mahtuu vaikka kahdet vaunut takakonttiin. Ei enää naureskella naamakirjassa.

Kun minut pistettiin opiskelijajärjestön pöytäkirjan tarkastajaksi joskus vuonna nakki ja kirves, naureskelin, että kun tuo tarkastusaika koittaa voidaankin tulla kaverini kanssa mahat pystyssä paikalle. On toteutunut muiden kohdalla, meillä ei.

Kun joskus muinoin näin tuttavan hankkivan koiran, kysyin, että onko tämä merkki siitä, että kohta tulee perheenlisäystä. Nyt lyön itseäni paistinpannulla päähän tuon kommentin takia.

Kun olin vaihdossa, ostin tulevalle lapselle valmiiksi pienet Converset. Ovat nyt muovipussissa jossain kaapin perällä. Taidan myydä kirpparilla.

Kun kavereille pukkasi lapsia, minä kävin katsastamassa vanhempieni luona omat vauvavaatteeni valmiiksi. Kohta vanhempani muuttavat, heitetäänkö nuo vaatteet roskiin?

Kun jätimme ehkäisyn pois, kerroin parhaimmille kavereilleni innoissani. Oletuksena oli yhdeksän kuukautta. Oletus on muuttunut yli neljäksi vuodeksi.

Kun ensimmäistä kertaa olin Kalevin luona yötä, keskustelimme perheen perustamisesta. Nyt keskustelemme siitä, kenet laitamme testamenttiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti